Pääosa maailmankaupasta syntyy konsernien sisäisestä kaupasta

Koko maailmankaupasta noin 2/3 tulee monikansallisten konsernien sisäisestä kaupasta. Sisäisessä kaupassa saman konsernin eri yksiköt myyvät tuotteita ja palveluita toisilleen.

Monen yksinkertaisenkin tuotteen arvoketjut voivat olla yllättävän pitkiä ja ulottua useisiin maihin ja maanosiin (kuvio 1).

Siirtohinnoittelun bkt-vaikutus on nelinkertainen verovaikutukseen verrattuna

Siirtohinnat kertovat siitä, millä hinnoilla sisäistä kauppaa käydään. Hinnat vaikuttavat siihen, miten konsernin kustannukset, voitot ja voiton verotus kohdistuvat eri maissa sijaitseviin yksiköihin. Lisäksi ne määräävät osin myös arvonlisän jakautumisen eri maihin.
Maantieteellisellä arvonlisän jakautumisella on oleellinen merkitys eri maiden kansantalouksille, sillä kunkin maan rajojen sisällä tehdyt arvonlisät summautuvat maan bruttokansantuotteeksi.

Viime aikoina on ollut esillä siirtohinnoittelun vaikutus yhteisöverotuloihin. Kansantalouden kannalta isompi asia on siirtohinnoittelun BKT-vaikutus.

Kun Suomessa on 24,5 %:n yhteisöveroaste, niin yhden ulkomailta saadun lisäveroeuron BKT-vaikutus on yli nelinkertainen suoraan verovaikutukseen verrattuna.

Aineeton omaisuus luo yhä suuremman osan kulutustuotteiden arvosta

Brändi, tuotemerkit, patentit ja muu aineeton omaisuus sekä jakelukanavat luovat yhä suuremman osan kulutustavaroiden arvosta. Erityisesti kulutuselektroniikassa brändillä ja patenteilla on suuri merkitys.

Tekstiili- ja vaatetusalalla brändillä on iso painoarvo. Varsinaisen valmistuksen ja kaikkien osien sekä raaka-aineiden osuus tekstiilituotteen kokonaisarvosta on usein alle 20 prosenttia.

Sisäisten palvelujen kustannukset ylittävät usein kokoonpanokustannukset

Monissa tuotteissa kokoonpanon kustannukset ovat pienempiä kuin yrityksen sisäisten palvelujen kustannukset. Myynnin ja markkinoinnin lisäksi näitä sisäisiä palveluja ovat esimerkiksi tuotekehitys, konseptisuunnittelu ja hankintatoimi. Erityisesti myynnin ja markkinoinnin kustannukset ovat usein yllättävän suuria.

Kulutustavaroiden arvonlisästä myös tukku- ja vähittäiskaupan osuus on suuri – usein noin 40–50 prosentin luokkaa. Tähän sisältyvät myös kaupan työvoima- ja kiinteistökustannukset.

Valmistuksen siirrolla on kielteisiä kerrannaisvaikutuksia

Monella alalla valmistuksen siirto Suomesta muualle merkitsee myös sitä, että muita toimintoja siirtyy kokoonpanon perässä.

Kun ostetuilla komponenteilla ja osilla on suuri rooli esimerkiksi konepajateollisuudessa, niin niiden valmistuksen siirtyminen iskee ison loven kansantalouteen (kuvio 2). Todennäköisesti myös osa konepajateollisuuden tuotekehityksestä tulee seuraamaan tuotantoa.

Kiinan kustannustaso on noussut

Kiinan itärannikolla palkat nousevat 10–20 % vuodessa. Osa yrityksistä harkitsee jo lähtöä Kiinasta. Osa valmistuksesta tulee siirtymään Kiinan sisämaahan. Tämä koskee lähinnä Kiinan markkinoille meneviä tuotteita sekä lentoteitse kuljetettavia vientituotteita.

Tutkimuksessa tuli esiin, että laivoilla kuljetettaville tuotteille sisämaa ei kuitenkaan tule olemaan houkutteleva sijaintipaikka. Pitkät kuljetusmatkat nostavat kustannuksia. Lisäksi ne hidastavat logistiikkaketjua ja tekevät siitä jäykän.

Vaikka tuotannon työvoimakustannukset ovat Kiinassa matalat, ne muodostavat vain osan kokonaiskustannuksista (kuvio 3). Tutkimuksessa tuli esiin, että vain harvat yritykset ovat laskelmissaan ottaneet huomioon kokonaiskustannukset. Kiinan tuotanto on usein nostanut varastoon sitoutuneen pääoman kustannuksia. Samoin on käynyt myös kuljetuskustannuksille. Kuljetuskustannusten merkitys koskee etenkin konttiin mahtumattomia tuotteita, jotka on viety Kiinasta muihin maihin.

Arvoketjujen pilkkoutuminen on muuttanut työmarkkinoita

Arvoketjujen hajautuminen on muuttanut Suomen ammattirakenteita. Korkean palkka- ja osaamistason tehtävien osuus on kasvanut. Sen sijaan keskitason osaamista vaativien tuotantoprosessi- ja toimistotehtävien osuus on selvästi pienentynyt.

Lisätietoja:
Jyrki Ali-Yrkkö
Puh. 09-609 90210
jyrki.ali-yrkko@etla.fi

Julkaisu:
Ali-Yrkkö, Jyrki: Mysteeri avautuu – Suomi globaaleissa arvoverkostoissa, ETLA B257.

Kirjassa on vedetty yhteen tulokset laajan tutkimushankkeen yli 20 osatutkimuksesta. Hankkeen rahoittaja on Tekes.

Kuvio 1. Case: Suklaapatukan arvoketju. Yksinkertaisessakin tuotteessa arvoketju on usein yllättävän pitkä.

Kuvio 2: Suomen osuus tuotteiden arvonlisästä, kun täsmälleen samanlaista tuotetta valmistetaan Suomessa ja Kiinassa. Molemmissa tapauksissa lopputuote on myyty Keski-Eurooppaan.

Kuvio 3. Tuotteen kannattavuus, kun täsmälleen samaa tuotetta valmistetaan Suomessa ja Kiinassa (Kaksi konepajateollisuuden tuotetta)

Huom: ICC = Inventory carrying costs, varastoon sitoutuneen pääoman kustannukset.

Globalisaatio on hajottanut kansalliset klusterit. Niiden sijaan yhä useammat tuotteet ja palvelut syntyvät globaaleissa arvoverkostoissa. Kansallisissa toimialaklustereissamme oli kunkin klusterin kaikkia työtehtäviä. Sen sijaan globaaleissa arvoverkostoissa nuo työtehtävät ovat hajautuneet maailmalle. Maat eivät siis enää erikoistu toimialoihin vaan enemmän työtehtäviin ja toimintoihin.

Arvonlisän syntyminen verkostoissa herättää kysymyksen siitä, kuka arvon oikeastaan luo ja missä se syntyy. Mitä tapahtuu arvonlisälle, jos tuotteen valmistus siirretään muualle? Entä onko valmistus Kiinassa aina Suomea halvempaa? Näihin kysymyksiin pureudutaan tässä kirjassa.

Julkaisuvuosi:2013
Sivuja: 135
Hinta: 44 €
Kieli:suomi

ETLA B 257
ISSN 0356-7443
ISBN 978-951-628-574-3 (nid.)
ISBN 978-951-628-574-0 (pdf)

Julkistamistilaisuuden esitys pdf-tiedostona.
Julkistamistilaisuuden esitys pptx-tiedostona.

Publication year: 2013
Pages: 405
Language: English
Not available from ETLA
Other articles 620

Publications of the Ministry of Employment and the Economy.Enterprise and innovation department  2013 nro 1

Hae ministeriön verkkosivuilta

ETLA Muistio – ETLA Brief No 4
ISSN 2323-2463

ETLA Muistio – ETLA Brief No 3
ISSN 2323-2463

Abstract: Municipal employees and private-sector employees in Finland belong to separate earnings-related pension systems. Both systems are financed by contributions from the payroll, and are mostly pay-as-you-go. Thus if a municipality decides to buy services from the private sector, instead of producing them by own employees, the pension contributions will go to the private-sector pension system rather than the municipal pension system. This weakens the financial base of the municipal system and strengthens that of the private-sector system. Outsourcing, however, is not the only factor affecting the relative size of the two systems. Increasing demand for health and long-term care services, caused by population ageing and mostly financed by municipalities, may increase the number of municipal employees substantially during the next 20 years even if outsourcing becomes more widespread. We don’t foresee any pension financing problems caused by shifts between municipal and private-sector pension systems in the future. Still the systems should jointly decide how the risk related to future contribution bases is best divided. We also conclude that the current financing rules of the municipal pension system do not significantly affect outsourcing decisions

Julkaisuvuosi: 2013
Sivuja: 34
Hinta:15 €
Kieli: suomi

ETLA Raportit – Reports No 4
ISSN  2323 – 2455

ETLAn tutkijat Jukka Lassila, Niku Määttänen ja Tarmo Valkonen ovat selvittäneet, kuinka palvelujen ulkoistaminen vaikuttaa kunnallisten eläkkeiden rahoitukseen. Tutkimus ”Kuntaeläkkeiden rahoitus ja kunnalliset palvelut” on tehty Eläkeneuvottelukunnan toimeksiannosta. Tutkimuksen mukaan ei ole erityisiä syitä odottaa, että henkilöiden siirtymistä järjestelmien välillä aiheutuisi merkittäviä ongelmia eläkkeiden rahoitukseen.

Lisää yhteistyötä eläkejärjestelmien välille

Tutkijat suosittelevat eläkejärjestelmien välille lisää yhteistyötä. Työntekijöiden lukumäärä on työeläkejärjestelmille yhteinen riski, jonka jakamisesta kannattaa sopia etukäteen.

Sekä KuELin että TyELin rahoitusriskien hallintaa voitaisiin tehostaa sopimalla, miten vakuutettujen määrien kehitykseen liittyvän epävarmuuden aiheuttama rahoitusriski kokonaisuudessaan jaetaan. Jako voidaan tehdä monella tavalla. Yksi mahdollisuus olisi soveltaa laaja-alaisesti siirtymämaksua, kiinnittämällä lähtökohtatilanteen tai jonkin muun perustilanteen työvoimaosuudet ja sopimalla että työvoimaosuuttaan kasvattava järjestelmä maksaa väliaikaista hyvitystä toiselle järjestelmälle. KuEL ja TyEL pysyisivät edelleen erillisinä järjestelminä. Perustilanteen valinta olisi kuitenkin melko mielivaltaista.

Riskien jako voisi perustua myös nykymuotoiseen tasausmaksuun, jota yksityisalojen eläkelaitokset maksavat ETK:lle yhteisesti kustannettavia eläkkeitä varten. Keva voisi osallistua tähän järjestelmään. Tämä vaatisi vakuutusteknistä työtä ja aiheuttaisi pysyviä kustannuksia. TyEL-laitosten ja Kevan maksupohjariskit voidaan jakaa muillakin hallinnollisilla tavoilla. Järkevästi toteutettuna riskien jako turvaisi kunnallisten eläkkeiden rahoituksen, eikä ohjaisi ulkoistamiseen liittyviä päätöksiä.

Eläkeasiat eivät ole merkittäviä ulkoistamispäätöksissä

Se, että ulkoistaminen heikentää kunnallisen eläkejärjestelmän rahoituspohjaa, ei ole koko kansantalouden kannalta ongelma, sillä vastaavasti TyELin rahoituspohja vahvistuu. Olisi siis hyvä, jos kunnat ulkoistamista ja omana työnä tekemistä vertaillessaan eivät välittäisi eläkejärjestelmän kautta tulevista vaikutuksista. Tutkimuksen mukaan kunnallisen eläkejärjestelmän säännöt eivät ole tässä suhteessa erityisen ongelmallisia.

Kevan nykyisen maksusäännön mukaan kuntatyönantajan palkkaperusteinen maksu pidetään keskimäärin samansuuruisena kuin yksityisalojen työnantajan eläkemaksu. Tältä osin kunnan oma työ on neutraalissa asemassa ostopalveluihin verrattuna.

Kuntien palkkaperusteiset eläkemaksut eivät riitä kattamaan kaikkia eläkemenoja. Loput eläkemenot katetaan kuntien maksamilla eläkemenoperusteisilla maksuilla. Kunnan osuus kunakin vuonna maksettavasta eläkemenoperusteisesta maksusta määräytyy ennen vuotta 2005 kunnan palveluksessa karttuneiden eläkkeiden mukaan.

Eläkemenoperusteisten maksujen nousu pienentää kunnan suoraa kustannussäästöä ulkoistamisesta. Jos kunta sisäistää omien siirtymäpäätöstensä vaikutuksen eläkemenoperusteiseen maksuun, tämä periaatteessa vähentää ulkoistamista. Käytännössä vaikutus ei kuitenkaan ole suuri, koska valtaosan eläkemaksuvaikutuksista maksavat muut kunnat. Ulkoistamisesta saatavan välittömän kustannussäästön täytyisi jäädä hyvin pieneksi, jotta kunnan kannattaisi ottaa tämä maksuvaikutus huomioon.

Kevan täytyy tulevaisuudessa muuttaa eläkemenoperusteisen maksun määräytymissääntöä, koska aikanaan ennen vuotta 2005 määräytyneet eläkkeet poistuvat maksettavien eläkkeiden joukosta. Jokin muu maksuperuste täytyy asettaa. Kuntapäättäjät saattavat odottaa, että tähän tulevaan maksuperusteeseen vaikuttaa oman kunnan nykyinen ja tuleva palkkasumma. Uusista säännöistä kannattaisi päättää mahdollisimman pian, jotta tällaiset ulkoistamispäätöksiin mahdollisesti vaikuttavat odotukset poistuisivat. Sääntöjen pitäisi olla sellaisia, että kunta ei voi tai sen ei kannata omilla päätöksillään vaikuttaa osuuteensa eläkemenoperusteisista maksuista.

Toimeksiannossa kysyttiin myös, johtaako ulkoistaminen kuntien kannalta osin kaksinkertaisiin kustannuksiin, kun ne maksavat yksityisen sektorin eläkkeitä ostopalvelun hinnoissa ja omia eläkkeitään omalla eläkemaksullaan. Kunnan kannalta tärkeintä on kuitenkin kokonaiskustannus (jos palvelujen määrä ja laatu ovat samat), eikä se, mistä kokonaiskustannus muodostuu. Ulkoistamiseen liittyväksi ongelmaksi mainitaan joskus myös se, että kunta maksaa palvelua tuottavan yrityksen mahdollisen voiton. Tässäkin asiassa kokonaiskustannus on tärkein. Vertailussa unohdetaan lisäksi usein että myös kunnan omassa tuotannossa on pääomakuluja ja riskejä.

Julkaisu:

Lassila, Jukka – Määttänen, Niku – Valkonen, Tarmo: Kuntaeläkkeiden rahoitus ja kunnalliset palvelut, ETLA Raportit No 4, 30.1.2013

Lisätietoja:

Jukka Lassila, puh. 609 90221, matkap. 050 565 0406, jukka.lassila@etla.fi
Niku Määttänen, puh. 609 90253, niku.maattanen@etla.fi
Tarmo Valkonen, puh. 609 90258, matkap. 050 329 6014, tarmo.valkonen@etla.fi

Hae tiedote pdf-tiedostona.

Julkaisuvuosi: 2013
Sivuja: 32
Hinta: 15 €
Kieli: englanti

ETLA Working Papers No 4
ISSN 2323-2439

Kirjassa todetaan, että tuotteiden arvo syntyy pääosin muissa toiminnoissa ja työtehtävissä kuin mitä yleensä luullaan. Esiin nousee myös konsernien sisäisessä kaupassa käyttämän siirtohinnoittelun merkittävä rooli. Analyysit paljastavat senkin, että kokonaiskustannukset huomioon ottaen Aasia ei enää ole aina edullisin valmistuspaikka.

Pyydämme kiinnostuneita ilmoittautumaan tilaisuuteen viimeistään 1.2. osoitteessa www.etla.fi/BlackBox/
Paikkoja on rajoitetusti ja ne täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä.