Etla » kilpailukyky

Kilpailukyvyn mittaamisen teoriaa ja käytäntöä

Olavi Rantala — Wed, 14 Aug 2013 10:24:10 +0000

Tutkimuksessa tarkastellaan kilpailukyvyn teoriaa ja kilpailukyvyn mittaamista käytännössä. Taloustieteen yrityksen teorian mukaan tuotannon yksikkökustannukset määrittävät yritysten kilpailukykyä ja markkinaosuuksia. Kilpailukyky on sitä heikompi ja markkinaosuus sitä pienempi mitä suuremmat yrityksen yksikkökustannukset ovat suhteessa markkinoilla mukana olevien yritysten keskimääräisiin yksikkökustannuksiin. Tilastollista Suomen teollisuuden tuotannon yksikkökustannusten vertailua tehdään suhteessa Saksan teollisuuteen. Suomen teollisuuden yksikkökustannukset ovat vuodesta 2005 lähtien nousseet Saksan teollisuuden kustannustasoa korkeammiksi ilman elektroniikkateollisuuden vaikutusta laskettuina. Panos-tuotoshintamallilla arvioiden Suomen teollisuudelle on Suomen viime vuosien palkkainflaatiosta tullut merkittävästi enemmän kustannuspainetta kuin Saksan teollisuudelle on tullut Saksan palkkatason noususta. Tuotantokustannusten ohella tutkimuksessa tarkastellaan kuljetuskustannusten merkitystä kilpailukykytekijänä. Laivaliikenteeseen vuodesta 2015 lähtien sovellettava EU:n rikkidirektiivi ja laivaliikenteen mahdollinen sisällyttäminen EU:n päästökauppajärjestelmään heikentävät kuljetuskustannusten nousun kautta Suomen viennin kilpailukykyä tulevaisuudessa.

Suomen kilpailukykyongelman luonne

Mika Maliranta — Thu, 11 Apr 2013 12:04:39 +0000

Arvioimme Suomen lyhyen aikavälin kilpailukykyä erilaisten indikaattorien avulla. Heikon vientimarkkinamenestyksen ja reaalisten yksikkötyökustannusten nousun välillä havaitaan vahva yhteys. Tulos kertoo suhteellisen kannattavuuden merkityksestä ulkoiselle tasapainolle. Viennin ja työllisyyden edistämiseksi suhteellisen kannattavuuden olisi parannuttava. Tuottavuuskasvua selvästi maltillisempi palkkakehitys on välttämätön osa akuutin kilpailukykyongelmamme ratkaisua. Toisaalta Suomen pitkän aikavälin kilpailukykytekijät ovat edelleen hyvässä kunnossa. Näiden vahvuuksien ylläpitämiseen ja kehittämiseen on talouspolitiikassa syytä kiinnittää huomiota myös jatkossa. On virheellistä päätellä, että Suomen akuutit kilpailukykyongelmat olisivat ratkaistavissa ensisijassa liikkeenjohdon osaamista kohentamalla.

Pohjois-Savon kilpailukyky ja tulevaisuuden haasteet – Selvitys Pohjois-Savon liitolle

Martti Kulvik — Fri, 07 Sep 2012 11:00:00 +0000

Pohjois-Savon yritysten liikevaihto vuonna 2011 oli lähes 10 miljardia euroa, josta teollisuuden osuus oli vajaa kolmannes. Maakunnan teollinen rakenne ei ole vahva, mutta ei toisaalta huolestuttavan ohkainenkaan, koska maakunnalla on menestyneitä kapeita vahvuusaloja. Pohjois-Savon tuotannon ja viennin kasvu on ollut maakuntien keskitasoa. Maakunta on erikoistunut metsä- ja koneteollisuuteen sekä elintarviketuotantoon. Metsä- ja koneteollisuus ovat vientisuuntautuneita. Lupaava kasvuala on biologisten lääkkeiden tutkimus, testaus ja tuotanto. Nämä ovat maakunnan teollisuuden veturit tulevaisuudessa. Metsäteollisuudessa puutuoteteollisuus on vahva ja sen erikoistuotteet, kuten lämpöpuu, liimapuupalkit ja parketit, käyvät kaupaksi. Sellun ja paperin tuotanto ovat kärsineet menetyksiä, mutta kartongeilla on kysyntää. Koneteollisuudessa voimalaitoskattilat, metsätraktorit ja kaivoskoneet ovat globaaleja menestystuotteita. Niiden tuotantoverkostoissa on mukana huomattava joukko paikallisia alihankintayrityksiä. Vastavirtastrategia on avainsana tulevaisuuden kehityksessä. Metsäteollisuudesta tulee bioteollisuutta, jossa hajautetulla paikallisella bioöljyn tuotannolla suurten laitosten sijaan on keskeinen rooli. Puukerrostalojen ympärille voidaan kerätä oma klusterinsa. Koneteollisuudessa keskeinen osaaminen on syytä pitää Savon salaisuutena, mutta palveluverkoista ja osasta tuotantoa kannattaa tehdä globaaleja. Maito on puun ohella maakunnan raaka-ainerikkaus, johon perustuvan tuotannosta pidetään huolta jatkossakin. Tutkimuksella maidon ja puun sisältö jalostetaan entistä arvokkaammiksi lisäarvotuotteiksi. Tuore-, lähi- ja luomuelintarviketuotantoa edistetään yrittäjien koulutuksella, tuotekehityksellä ja julkisten laitosten tuore-elintarvikkeiden kilpailutetuilla ostoilla. Lääketeollisuuden kehityksessä on duaalistrategia : Biolääketeollisuutta kehitetään synergioilla ja panostamalla tutkimukseen, yrittäjyyteen sekä hankkimalla riskisijoituksia. Lähinaapuri Venäjän investoi lääketeollisuutensa kehittämiseen. Kuopion lääketieteen keskittymä voi saada osansa kehityksestä auttamalla lääkkeiden kehittämisessä, hyväksyntäprosessissa, valmistamisessa ja pakkaamisessa sekä länsimarkkinoille saattamisessa. Teollisuuden kehitys vaatii saumatonta yhteistyötä julkisen vallan yksiköiden kanssa. Itä-Suomen yliopisto, Savonia AMK, ammatilliset oppilaitokset, tutkimuslaitokset ja laboratoriot, KYS ja FIMEA sekä yrityskehityksestä ja rahoituksesta vastaavat yksiköt ovat keskeisiä kehityksen työrukkasia.

Merenkulun toimintaedellytykset, kilpailukyky ja julkisen talouden sopeuttamistoimet – Taustaselvitys valtiovarainministeriölle

admin — Thu, 19 Apr 2012 11:00:00 +0000

Valtiovarainministeriö tilasi Etlatieto Oy :ltä selvityksen merenkulun toimintaedellytyksistä, kilpailukyvystä ja sopeuttamistoimista. Rahtilaivojen kilpailukyky on merkittävästi parantunut, kun sekamiehitys sallittiin ja tonnistoverolaki astui voimaan. EU :n ulkopuolisen merimiesten käyttö alentaa laivan työkustannuksia 20 -30 prosentilla. Tonnistoverolaki vähentää rahtialusten verotusta 10-30 milj. eurosta puoleen miljoonaan euroon. Sekamiehityssopimus ei koske matkustajalaivoja. Niitä ei myöskään kannata siirtää tonnistoveron alle, koska myymälämyynti joutuisi erillisverotettavaksi, mikä romahduttaisi kannattavuuden. Vuonna 2015 astuvat voimaan 0,1 % :n rikkirajat meriliikenteelle. Uusissa laivoissa typen oksidien ja hiilidioksidin päästöjä on rajoitettava. Lisäksi pilssivesien ja jätteiden käsittelymääräykset tiukentuvat. Näistä aiheutuu merkittäviä investointipaineita. EU pohtii arvonlisäverottoman palvelumyynnin poistamista sisäliikenteessä, mikä laskisi matkustajalaivojen myyntiä 55 milj. euroa ja katteita 25 milj. euroa. Sekamiehitys, jos se yleistyy nykyvauhtia, alentaa merenkulun tukia vuonna 2015 säästöt olisivat jo 10 milj. euroa. Säästöjä saataisiin myös rationalisoimalla hajanaista koulutusta, mikä mahdollistaisi koulutuksen tason nostamisen. Meripelastuksen ja VTS-keskusten valvontatehtävät voitaisiin yhdistää Helsingissä ja Turussa. Jäänmurrossa valtion kannattaisi keskittyä ulkomaankaupan kuljetusten turvaamiseen ja luopua offshore-liiketoiminnasta. Sen ja monitoimimurtajien myynnillä rahoitettaisiin jäänmurtolaivaston uusinvestointeja ilman lisävelkaa ja sen korkokustannuksia.

How to Restore Sustainability of the Euro?

admin — Wed, 21 Sep 2011 11:00:00 +0000

Tässä tutkimuksessa tutkitaan Wickensin (2007) esittämää tulosta euroalueen kestämättömyydestä inflaatioerojen suhteen spesifioimalla EMUlle avoimen talouden versio kahden alueen uuskeynesiläisestä mallista. Osoitetaan, että Wickensin tulos ei päde yleisesti. Johdamme tuloksen, että avoimen talouden EMU-mallilla on ratkaisu suurelle joukolle politiikkasääntöjä niin, että euroalue ja sen jäsenmaat konvergoituvat kohti tasapainoa tarjonta- ja kysyntäshokkien jälkeen, kun hintatasot ja kilpailukyvyt ovat aluksi erkaantuneet. Sen jälkeen laajennamme numeerisen analyysin koskemaan nykyisenkaltaista tilannetta, jossa suuresti velkaantunut EMU-maa pyrkii sopeutumaan niin, että se tasapainottaa velkakehitystään ja kilpailukykyään, ja tarkastelemme yhteistä rahapolitiikan ja kansallisten finanssipolitiikkojen yhdistelmää tällaisessa tilanteessa. Tarvitaan voimakasta finanssipolitiikan kiristämistä ja pitkälle meneviä onnistuneita rakenneuudistuksia, jotta kohoava velkasuhde voitaisiin stabiloida keskipitkällä ajalla tällaisessa maassa. Osoitetaan myös, että käynnissä oleva deflatorinen sopeutuminen merkitsee melkoista polarisaatiota euroalueen talouksien kehityksen välillä.

Kilpailukyky ja globaalin toimintaympäristön muutos – Suomen koneteollisuus maailmantaloudessa

Paavo Suni — Fri, 19 Aug 2011 11:00:00 +0000

Raportissa tarkastellaan globaalitalouden muutosten vaikutusta maiden, toimialojen ja yritysten kilpailukykyyn. Globaali työnjako on merkittävästi muuttunut viimeisten parin vuosikymmenen aikana ja suurten kehittyneiden talouksien lähinnä Kiinan asema maailman teollisuustuotannossa on kasvanut hyvin nopeasti. Teollisuustuotteiden hinnat suhteessa kehittyneiden maiden hintakehitykseen ovat laskeneet ja perinteisten teollisuusmaiden yritykset ovat etsineet uusia kilpailukeinoja globaaleilla markkinoilla. Toimintoja on hajautettu ja ulkoistettu ja monet teollisuusyritykset ovat siirtyneet erilaisten palveluiden tuottajiksi. Suomen koneteollisuuden sopeutuminen globaalin kilpailutilanteen muutoksiin on tapahtunut merkittävän rakennemuutoksen kautta : alan sisällä kannattavuus- ja tuottavuuserot ovat kasvaneet, toimipaikkoja on lopetettu ja resursseja on siirtynyt paremman tuottavuuden yksiköihin. Tämän seurauksena alan tuottavuus on kasvanut suhteellisen nopeasti viiden viime vuoden aikana.

Elintarvikkeiden hinnanmuodostus ja markkinoiden toimivuus

Markku Kotilainen — Mon, 01 Feb 2010 11:00:00 +0000

Tutkimuksessa tarkastellaan Suomen elintarvikeketjun hinnanmuodostusta ja markkinoiden toimintaa. Merkittävä osa raportista koostuu kansainvälisestä vertailusta. Keskeisiä vertailumaita ovat Länsi-Euroopan ns. vanhat EU-maat (EU15), uudet EU-maat (EU12) ja Yhdysvallat. Vertailuja suoritetaan myös yksittäisiin maihin. Kansainvälisen vertailun jälkeen elintarvikeketjun keskittyneisyyttä, kilpailua ja pienten tuottajien asemaa tarkastellaan yksityiskohtaisemmin Suomen osalta. Tutkimuksen keskeisiä tuloksia ovat : 1) merkittävä syy korkealle elintarvikkeiden hintatasolle on Suomen korkea arvonlisävero, 2) arvonlisäveroton hintataso oli vuonna 2005 pari prosenttia korkeampi ja joulukuussa 2009 noin 7 prosenttia korkeampi kuin vanhoissa EU-maissa keskimäärin, mutta se on selvästi korkeampi kuin uusissa EU-maissa ja Yhdysvalloissa, 3) Suomessa elintarvikkeiden hintatasoa nostaa maatalouden heikko kilpailukyky (pohjoinen sijainti ja pieni yksikkökoko); sen sijaan elintarviketeollisuuden ja kaupan kilpailukyky on melko hyvä, 4) hinta-kustannusmarginaalilla mitaten kilpailu toimii Suomen maataloudessa, elintarviketeollisuudessa ja kaupassa yhtä hyvin kuin vertailumaiden elintarvikeketjuissa, 5) kaupan suurta osuutta Suomen elintarvikeketjussa selittävät muun muassa vertailumaita suuremmat kuljetuskustannukset, 6) Suomessa elintarvikkeiden hinnat ovat muuttuneet samansuuntaisesti kuin muissa vanhoissa EU-maissa, mutta muutaman kuukauden viipeellä; vuonna 2009 maito-, rasva-, liha- ja kalatuotteiden sekä ruokavalmisteiden hinnat ovat kuitenkin laskeneet vähemmän kuin vertailumaissa ja vähemmän kuin mihin tuottajahintojen kehitys viittaisi, mikä on nostanut selvästi elintarvikkeiden suhteellista hintatasoa, 7) elintarviketeollisuus ja kauppa ovat Suomessa keskittyneitä toimialoja; yritykset kuitenkin kilpailevat keskenään ja tuonnin kanssa, 8) keskittymistä, sopimuskäytäntöjä ja hintojen kehitystä on syytä seurata erityisesti tuoteryhmissä, jossa kuluttajahinnat eivät ole viime aikoina laskeneet tuottajahintojen laskun myötä, 9) pienten tuottajien markkinoille pääsy on tärkeää sekä kilpailun että kuluttajien valintamahdollisuuksien kannalta, parhaiten pienten tuottajien asemaa voidaan parantaa ketjun sisäisin toimin informaatiota parantamalla.

EU:n rahoituskehykset – Suomen asema seuraavalla kehyskaudella 2014-2020

Markku Kotilainen — Fri, 04 Dec 2009 11:00:00 +0000

Tutkimuksessa arvioidaan Euroopan unionin rahoituskehyksiä ja Suomen asemaa seuraavalla rahoituskaudella 2014-2020. Tarkastelu suoritetaan budjetin otsakkeittain, joista keskeisiä ovat luonnonvarat (maatalous ja maaseutu), koheesio (alue- ja rakennepolitiikka) sekä kilpailukyky. Tulevaisuutta koskevat arviot kytketään vaihtoehtoisiin skenaarioihin budjetin koostumuksesta. Suomen nettomaksuaseman kehitystä arvioidaan erilaisilla kokonaistuotannon kasvuvauhdeilla. Useimpien tarkasteltujen skenaarioiden keskeinen oletus on, että luonnonvarojen sekä alue- ja rakennepolitiikan osuus EU :n budjetissa pienenee tuntuvasti. Myös budjetin kokoa voidaan samalla haluttaessa leikata. Tutkimuksen mukaan Suomi kykenee sopeutumaan budjetin rakenteen muutokseen suhteellisen hyvin. Maatalouden osalta tilakoon kasvu, tuottavuuden kohoaminen ja erityisesti kansallisen maataloustuen oletettu jatkuminen merkitsevät sitä, että tuotannon taso ei merkittävästi muutu. Aluepolitiikassa EU-tukien kasvun hidastumista tai niiden leikkausta voidaan kompensoida haluttaessa kansallisilla aluetuilla. Sopeutumispainetta uudella rahoituskehyskaudella vähentää se, että merkittävä osa sopeutumisesta on toteutunut jo kuluvalla kaudella. Suomi pystyy sopeutumaan myös kilpailukykyrahoituksen kasvuun, kunhan se kehittää valmiuksiaan tutkimus- ja muun kilpailukykyrahoituksen haussa.

Cost Competitiveness of Chinese and Finnish Chemical Industries

Paavo Suni — Wed, 31 Dec 2008 11:00:00 +0000

Tutkimuksessa selvitetään Kiinan ja Suomen kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden sekä kumi- ja muovituotteiden kustannuskilpailukykyä ja sen kehitystä 2000-luvun alkuvuosina. Laajemman kuvan saamiseksi Suomen ja Kiinan kustannuskilpailukykyä ja sen osatekijöitä verrataan Viron, Yhdysvaltojen ja Saksan vastaavien toimialojen kilpailukykyyn. Tutkimus syventää vastaavien paperiteollisuuden ja metallituoteteollisuuden kustannuskilpailukykytutkimusten ohella aiemmin tehtyä tutkimusta tehdasteollisuuden kilpailukyvystä ja sen tasosta. Tarkoituksena on selvittää globalisaatioon liittyvien etenkin kustannusperäisten muutosvoimien vahvuutta ja potentiaalia. Suuret yksikkökustannuserot yhteisessä valuutassa laskettuina olivat epäilemättä keskeinen tekijä poikkeuksellisien nopeassa maailmantalouden tuotannon ja kaupan rakennemuutoksessa 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Kiinan kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden tuotanto (NACE 24 pl. lääkkeet) lisääntyi vastaavana ajanjaksona 21 prosenttia ja kumi- ja muovituotteiden (NACE 25) 23 prosenttia vuodessa. Maailman tehdasteollisuuden kiinteähintainen jalostusarvo lisääntyi vuosina 20002006 vain 3 prosenttia vuodessa. Nimellispalkat tai työvoimakustannukset eivät sinällään kuvasta kansainvälistä kilpailukykyä. Halvat kustannukset merkitsevät usein myös heikkoa tuottavuutta. Kiinan kustannukset ovat kuitenkin hyvin edulliset myös tuottavuuskorjattuina eli laskettuna yhtä tuoteyksikköä kohden yhteisessä valuutassa kilpailijoiden kanssa, kun tuotantojen tasot tehtiin vertailukelpoisiksi yksikköarvosuhteiden (UVR) avulla. Kiinan yksikkötyökustannukset Saksan kustannuksiin verrattuina ovat noin 6 prosenttia kemikaalien ja kemiantuotteiden ja 2 prosenttia kumi- ja muovituotteiden tuotannossa, kun yksikkötyökustannukset tehdään vertailukelpoiseksi yksikköarvosuhteita hyväksi käyttäen. Kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden tuotannossa suhde jopa aleni 2000-luvulla, kun se pysyi suhteellisen vakaana kumi- ja muovituotteiden tuotannossa. Työn tuottavuuden ripeä kasvu kompensoi työvoimakustannusten nopean nousun ja renminbin vahvistumisen vaikutuksen kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden kustannuskilpailukykyyn ja jopa ylikompensoi niiden vaikutukset kumi- ja muovituotteiden kilpailukykyyn.

Cost Competitiveness of Chinese and Finnish Fabricated Metal Industries

Paavo Suni — Wed, 31 Dec 2008 11:00:00 +0000

Tutkimuksessa selvitetään Kiinan ja Suomen metallituotteiden kustannuskilpailukykyä ja sen kehitystä 2000-luvun alkuvuosina. Laajemman kuvan saamiseksi Suomen ja Kiinan kustannuskilpailukykyä ja sen osatekijöitä verrataan Viron, Yhdysvaltojen ja Saksan vastaavien toimialojen kilpailukykyyn. Tutkimus syventää vastaavien kemianteollisuuden ja paperiteollisuuden kustannuskilpailukykytutkimusten ohella aiemmin tehtyä tutkimusta tehdasteollisuuden kilpailukyvystä ja sen tasosta. Tarkoituksena on selvittää globalisaatioon liittyvien etenkin kustannusperäisten muutosvoimien vahvuutta ja potentiaalia. Suuret yksikkökustannuserot yhteisessä valuutassa laskettuina olivat epäilemättä keskeinen tekijä poikkeuksellisien nopeassa maailmantalouden tuotannon ja kaupan rakennemuutoksessa 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Kiinan metallituotteiden tuotanto (NACE 28) lisääntyi vuosina 19992007 noin 22 prosenttia vuodessa. Maailman tehdasteollisuuden kiinteähintainen jalostusarvo lisääntyi vuosina 20002006 vain 3 prosenttia vuodessa. Nimellispalkat tai työvoimakustannukset eivät sinällään kuvasta kansainvälistä kilpailukykyä. Halvat kustannukset merkitsevät usein myös heikkoa tuottavuutta. Kiinan kustannukset ovat kuitenkin hyvin edulliset myös tuottavuuskorjattuina eli laskettuna yhtä tuoteyksikköä kohden yhteisessä valuutassa kilpailijoiden kanssa, kun tuotantojen tasot tehtiin vertailukelpoisiksi yksikköarvosuhteiden (UVR) avulla. Kiinan yksikkötyökustannukset Saksan kustannuksiin verrattuina ovat vain vajaat kaksi prosenttia metallituotteiden tuotannossa, kun yksikkötyökustannukset tehdään vertailukelpoiseksi yksikköarvosuhteita hyväksi käyttäen. Suhde jopa aleni 2000-luvun alkuvuosina ja on pysynyt sen jälkeen vakaana vuoteen 2007 saakka. Työn tuottavuuden ripeä kasvu kompensoi työvoimakustannusten nopean nousun ja renminbin vahvistumisen vaikutuksen. Finanssikriisi varjostaa erityisen voimakkaasti Kiina metallituoteteollisuuden näkymiä, koska se rajoittaa voimakkaasti vientimahdollisuuksia ja vaimentaa kotimaista kysyntää. Toisaalta valtion elvytyshankkeet kohdistuvat paljolti alalle tärkeisiin hankkeisiin.